Joskus saatoin mainita, että maailman parhaat Merrelin
tossut vain yhtäkkiä ottivat ja katosivat. Ei löydy mistään, liekö jollekin
vorolle kelvannut tai vahingossa mennyt venenyssäköiden joukossa roskiin. Niitä
kenkiä olen surrut niin paljon kun kenkiä nyt voi surra. Mutta nyt minulla
onkin uudet ja hyvinkin koriat popot. Vai mitäs sanot nuista?
Lacosteen tossut tulivat Viking Mariellalla vastaan kuin
vahingossa, mutta se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vaaleat pohjat eivät
värjää veneen kantta ja popot ovat höyhenenkeveät ja taipuisat. Luulen, että
myös kansipito on mainio. Kosteuttahan nuo eivät pidä, mutta kuivuvatkin
varmasti nopeasti. Ja ennen kaikkea näkyvät!
Taitaa olla ensimmäinen Lacoste-asia minkä olen ikinä omistanut. En muista, että nuoruudessa pikeepaidan rintamusta olisi koristanut krotiili...
Veneilykuume sen kuin vain nostaa päätänsä. Maltti on kuulemma valttia, muttei nyt kyllä meinaa olla malttia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti