Jörö jatkoi veneilyä eli juttu jatkuu...
Tapahtumat ajoittuvat välille Stora Fagerö - Inkoo - Barösund - Gölisnäs
Juttuni jäi siihen, että pötkähdimme Stora Fagerössä unimaille.
Mutta, hemmetti, en pystynyt nukkumaan. En mitenkään päin enkä missään. Vaihdoin paikkaa ja tungin jopa pöljiin paikkoihin, mihin en mahtunut. Kopskops pää vaan kolisi. Katsoin laivakellosta, että nukuin kaksi tuntia ja sitten taas siirryin. En viittinyt puhua mitään noille kun ajattelin, että nukkukoon. Jossain kohtaa pääsin uloskin, vaikka ei mulla ollut sellainen hätä. Kuulin muuten myöhemmin etteivät nuokaan nukkuneet. Luulivat, että minua vain jännitti eka veneyö.
Herättiin aika aikaisin tai siis noustiin, koska eihän me oltu nukuttu. Tyypit käski mua istumaan, mut mä en voinut vaikka yritin ja yritin. Ronklasivat jalat ja hännän ja kaikki, mutten mä puhunut mitään. Ois ehkä kannattanut päästää parit itkut, niin oisvat ehkä aiemmin tajunneet että mun pyrstö on kipeä. Ja se muuten oli tosi kipeä, en voinut heiluttaa piiskaa enkä istua. Onneksi nuo tajusivat, etten ”teiniangstaa” kun en istu vaan mun tosiaan teki kipiää. Ne meni internettiin (en tiä mikä se on) ja sen jälestä soittelivat mun hännälle apua. En olisi ikinä uskonut, että mun häntä voi mennä rikki, mutta menihän se. Siihen iski joku rodulleni tyypillinen vesihäntä, joka on kivulias muttei vaarallinen. Ja se muuten oli kipee, jos en vielä kertonut. Toisaalta vähän mua nauratti, kun käskyttäessä muhun saa parhaan kontaktin istuttamalla, mutta nyt ne ei raaskineet laittaa mua istumaan vaan antoivat seistä ja huutelivat. Se vesihäntä on kuulemma seuraus pitkään kosteana olevasta hännäntyvestä ja persvilloista, joku hermohomma ja silleen. Kannattaa katsoa sieltä internetistä.
Meidän reissu päätyi takaisin lähtöpisteeseen ja jonkun tädin luokse, joka kiusasi mun anaalirauhasia (en ois antanut, jos mua ois asiasta informoitu) ja sitten sain lääkettäkin. Ne lääkkeet oli jotain mukamas makutabletteja, tai olihan niissä makua, mutta pahaa sellaista. Niitä ne tunki mun kitusiin viikon ja piti nokasta ja kiinni ja höpötti. Nielin ne nyreissäni, mutta nielin kumminkin koska sain palkkioksi nameja. Pari pahaa pilleriä ja paljon nameja, aika hyvä diili. Ja huomasin vielä, että ne tabut auttoi pikkuhiljaa mun perää.
Taas me palattiin veneelle ja jatkettiin matkaa, matkaa joka ei kestänyt kauan. Barösundissa oli kiva täti, joka kertoi mukavia tarinoita mm. hevosesta joka luulee olevansa koira. Hassu heppa. Mun häntä vaan roikkui kuin halvaantuneena mun peräpäässä. Mun mieli heilutti sitä, muta paikallaan se vaan pysyi. Taas me mentiin ja nyt mentiin saaren toiselle puolelle Gölisnäsiin. Siitä(kin) paikasta minä pidin. Siellä oli noiden tuttuja, ihan jees tyyppejä. Taaskaan en saanut olla vapaana, mutta pääsin kuitenkin metsikköön jolkottelemaan. Metsässä on heti uimisen jälkeen parasta. Ilta oltiin grillillä ja minä näytin kuinka mallikkaasti osaan olla. Lötköttelin vaan puun alla ja pureskelin niin hyvää puuta. Sain myös kalkkunan kaulaa, nam. Ei satanutkaan niin oli oikein hyvä olla, muutama hyttynen inisi lähettyvillä, mutta aika vähän niitä oli. Puolilta öin mentiin nukkumaan ja kaikki toivoimme, että nukkuisimme kuin pienet possut.
Toimituksen kommentti: Vesihäntä saattaa olla paljon luttaavien noutajien vitsaus. Se ei niinkään tule uimisesta vaan tosiaan märistä takapään karvoista, joten takamus kannattaa kuivata, etenkin silloin jos rekku jää makoilemaan märkänä esimerkiksi hiekalle. Ihan tarkkaan ei tiedetä mistä se johtuu, mutta joku hermostoperäinen juttu, joka kalsassa ja kosteassa äityy. Oisko kyseessä kenties koirien issias? Jostain kuulin, että kipua voi helpottaa föönaamalla koiran takamusta eli antamalla lämpöä. Särkylääkettäkin koira kipuun kaipaa ja eäinlääkärin määräämää sellaista. Ainakin Jörön häntä oli ihan lerppa, kuin halvaantunut ja liikkumaton. Kosketusarka ei ollenkaan. Istuminen ei sujunut kuin hyvin hyvin vaivalloisesti. Muutoin tuo ei näyttänyt koiraa paljon häiritsevän, ruoka maistui ja lenkki myös. Yllä oleva on netin, eläinlääkärin ja oman kokemuksen pohjalta tehty tiivistelmä. Otahan kuitenkin yhteyttä eläinlääkäriin, jos epäilet että vesihännästä olisi kyse.
- juttu jatkuu kun Jörö sitä ehtii kertomaan -
