Sillä välin kun odottelemme, että saan purettua veneraamatun sisällön ja tiivistettyä kuluneen kauden nauttikaamme viime sunnuntain (30.11.14) Pirtnuoralaisesta auringonpaisteesta. Tuo auringonpaiste oli kuin kilo karamelliä mielelle.
Vietimme viikonlopun ystäväpariskunnan mökillä, jonne saavuimme äärisameisen harmaana lauantaina. Sunnuntain auringonpaisteessa maisema näytti aivan toiselta. Mielessä kävi, olemmeko teleportanneet pikkujouluhumussa itsemme maasta toiseen?
Emme olleet, mutta pakko oli päästä tarkistamaan auringon kultaama ranta.
 |
| meri + valo = täydellinen yhtälö |
Oli tyyntäkin tyynempi ja yöllinen pakkanen oli onnistunut
riitettämään rantavedet kauniiseen jääpintaan. Meren kauneudesta huolimatta mielessä
kävi, että onneksi Apollo on jo ylhäällä, jos kerta rannatkin ryhtyvät
jäätymispuuhiin. Yllättäen ei tullut paloa päästä "lainehille". Jotenkin
tuntui, että tuo rauhallinen auringonpaiste ja rantajää sulki kauden ja haikeus
häipyi mielestä ja muuttui odottavaksi iloksi.
 |
| jos vapaan veden kimmelteet ovat timantteja, niin tässä on kultaa |
 |
| krokotiili pötköllään? |
 |
| kohta luistellaan kohti auringonsiltaa |
Kuvat eivät ole teknisesti parhaimmasta päästä, sillä
poukkoillessani rantakivillä auringon sekoittamana ja lelukameralla
varustautuneena en todellakaan muistanut mitään kameran säätöjä. Sen kun vain
sarjatulitin. Mutta ehkäpä noista aurinkoenergia välittyy ;)
Hyvin välittyi energia, kyllä =). Me olimme perheen kanssa samana viikonloppuna kävelyllä merenrannalla ja totisesti aurinko ilahdutti. Meillä ei ole nähty vielä Espoossa jäätä, mutta eikönän sekin sieltä aikaan tule =).
VastaaPoistaJos en olisi noita kuvia ottanut saattaisin kuvitella nähneeni unta tuosta valoilmiöstä =) Taitaa olle ettei täällä "etelässä" ole edes rantaviiva käynyt riitteessä. Nyt toivotaankin, että edes jouluaatolle lykkäisi kauniit kelit; pikkupakkasta, postikorttimaista lunta ja auringonpaistetta =)
Poista