17.7 Päivä Sandön:ssä

 
Kesälomareissun päivopostaus upeasta saaresta! Niin kaunis, hiljainen ja käyttämätön saari! Olimme jo toistamiseen Sandön:ssä. Edellisellä kerralla kulkuvälineemme oli sen verran kevyt ja pieni, että se pystyimme ajamaan keula edellä suoraan rantahiekalle ja silti potkurin alle riitti vettä. 

Rautarouva Apollo on sen verran järeä peli, ettemme uskaltaneet lähteä moiseen, mutta onneksi pienempi ratsuistamme avitti rantaan. 

Pohjoislaguuni

Saaren pohjoispuolella on laguunimainen syvennys, johon mekin itsemme kahdella ankkurilla ankkuroimme. Ihan ei laguunin kärki  pystynyt rauhoittamaan rauhattomasti vikuroivaa tuulta, mutta keula kohti pärskeitä ja perä kohti rantaa, niin suht rauhassa paattimme kellui. Varsinainen "satamapaikka" on merkitty koillislaguuniin ja sen kohdalta löytyykin saaren ainoa huussi ja nuotiopaikka. Saari kuuluu kansallispuistoon, joten avotulen teko kaikkialla muualla kuin merkityllä paikalla on ehdottomasti kielletty. Saaren itäpuolelle oli majoittunut pieni porukka, muuta "liikennettä" ei näkynyt, joten saari oli melkein meidän. Makkarat grilliin ja mahat täyteen! 

 Kuvasin auringonlaskua niin, että liipasinsormi jo kramppaili. Ne kuvat julkaistaan myöhemmin, sillä muutoin tästä jutusta tulee hehtaarijuttu.    

 Ai niin, saimmehan seuraa tällaisesta sikkurasilmäisestä herrasmiesmäisestä naurunaamasta.

Aamu valkeni niiiiiiiiiiiiiiin käsittämättömän kauniina ja hiljaisena, että kyllä siinä melkein itkua joutui pitelemään. Aamiaisen jälkeen pulahdimme hyiseen veteen, heinäkuun keskellä merivesi oli kivunnut juuri ja juuri + 14 asteeseen, hyrrr! Mutta kyllä siinä heräsi.
Ja sitten herättiin kunnolla, sillä tuuli ja hiekkapohja vetivät peräankkuria sen verran irti, että Apollo ehti kieppua ja pyörähdellä hetken ja juuri sen verran, että ankkuriliina kiepahti lenkille potkuriin. J jälleen mereen ja liina suoraksi. Tällä kertaa pelasimme varman päälle ja kuljetimme ankkurin Jorman avulla täydelliseen paikkaan ja jo loppui rempominen ja kikkailu. Tuo olisi pitänyt tehdä jo illalla, mutta tulimme liiaksi luottaneeksi kannelta tiputetun levyankkurin pitoon, "ikä oppia kaikkia ja ikävä oppia kaikki" -vai miten se tyhmä sanonta menee?

Ollaanko me Suomessa?

 Aamiaisen jälkeen päätimme lähteä kiertämään koko hela saari. Muistaakseni arvioimme karkeasti, että kierrokselle tulee matkaa 4,5 kilometriä, muisti voi tehdä myös tepposet, joten matka voi olla mitä vaan... Matkaa taisi mennä sen pari tuntia kaikkine pysähdyksineen, ihasteluineen ja ihmettelyineen. Sää oli kaunis ja saari upea. Mahtava fiilis!

Saarikaalia?

Saaren eteläpuoli

Saaren itäpäässä on upea pitkälle jatkuva särkkä. Särkän päässä nakottaa itäviitta ja siinä kohtaa on syytä olla kipparin kartalla. Väärältä puolelta yrittäessä tömähtää takuuvarmasti hiekalle. Särkkä on melkoisen pitkä ja sitä pitkin pääsee melkein koskettamaan itäviittaa. Jotenkin epäsuomalainen paikka. 

Iltapäivällä Koillislaguuniin saapui seurue ja edellinen seurue oli jo poistunut. Ihmettelimme, miten näin upea saari ei enempää retkeläisiä kerää. Toisaalta rantautuminen ei sovi kaikille, etenkään isoille paateille ja onhan aika liki saarta isoja palvelusatamia, että liekö siinä syys...
Tarkoitus oli jäädä saareen vielä seuraavaksi yöksi, mutta miehistön miehet saivat jonkun ihme reissusätkyn ja matkaa oli kuulemma jatkettava. Saarineuvoston kokoontumiseen jälkeen sovittiin, että päivä ollaan ja nautitaan ja illalla lähdetään kohti Kasnäsiä. Ajosta tulisi lyhyt, joten perilläkin oltaisiin ihmisten aikoihin!
Tämä päiväs saattoi ehkäpä olla kesän paras päivä! 

Juttu jatkuu ja täältä löytyy kesälomareissun aiemmat postaukset
13.7 Poroholma - Pakkahuone
14.7 Pakkauhuone - Isokari
14.7 Isokari - Katanpää
15.7 Katanpää - Naantali
16.7 Naantali - Sandön