Umpisolmussa

Edellisestä postauksesta on kulunut nolon pitkä tovi... Olen ollut jotenkin solmussa. Olen kirjoittanut pätkiä sieltä ja täältä, mutta mikään teksti ei ole päätynyt julkaisuun asti. Olen aloittanut marmattamisen Ruotsin edustalla vuotavasta öljytynnyristä, karmean kohtalon kokeneista merimetsonpoikasista, septiasemien ongelmista jne. jne. jne. Valmista en vain saa pakerrettua.

Olemme viettäneet aikaa veneellä ja kokeneet ihania hetkiä, eikä niistäkään ole syntynyt mitään. Olen solmussa ja kyseessä ei taida olla mikään helposti avattava "merisolmu" vaan ihka aito liian kireälle nykäisty umpisolmu. Meinasin jo, että lyön hanskat santaan blogin osalta, mutta en sitten malttanutkaan. Puserran nyt tämän tekstin tähän väliin, josko se vaikka umpparia löystyttäisi....

Vaikuttava kokemus

Kuva © Markus Dernjatin / WWF Öljyntorjunta, Raahe

Olen ollut nyt kotona kolme päivää, neljättä mennään. Ajatukset edelleenkin vahvasti Vesimatalan saarella. Murtunut mieli, surullinen, epätodellinen, turhautunut, pettynyt, ristiriitainen ja hämmentynyt olo. En ole eläissäni tehnyt mitään fyysisestä ja henkisesti niin rankkaa. Kuitenkin öljyntorjuntareissussa oli valtavasti positiivisia kokemuksia ja ihania ihmisiä. Murheellisen asian äärellä löytyi paljonkin positiivista ja juuri se tekeekin tunteista niin ristiriitaisia.

Kuva © Markus Dernjatin / WWF Öljyntorjunta, Raahe

Ajatuksissani palaan uudestaan ja uudestaan öljyntorjunnan hetkiin. Koen tilanteet ja tunteet uudestaan, haistan öljynkäryn, tunnen paksun tahman sormissani, jäykkyyden lihaksissani, aistin toivottomuuden sekaisen sisukkuuden, maistan hien huulillani, tunnen hiertyneet päkiät, kuulen lokkien itkun. Näen kuinka lukuisat vapaaehtoiset ponnistelevat haasteellisissa olosuhteissa pelastaakseen sen mitä pelastettavissa on. 

Pienet linnunpoikaset seisovat räpylät öljyssä, osa kokonaan öljyn peitossa. Nokan päästä tippuu öljy sameiden silmien pälyillessä pelokkaana. Taivaalla itkee lokki huolissaan ihmettelen miksi ihmiset ovat yhtäkkiä vallanneet saaren ja miksi poikanen ei vastaa. 

Vapaaehtoinen öljyntorjuja pesee pienokaisen, ruokkii ja juottaa ja pari tuntia myöhemmin pienokainen vaappuu onnessaan rannan puhtaalla puolella. Antaa toivon selviämisestä. Antaa syyn jatkaa. Kaikille ei käy yhtä hyvin.

Kuva © Markus Dernjatin / WWF Öljyntorjunta, Raahe

Saaren toisessa päässä liki kolmekymmentäpäinen vapaaehtoisporukkaa vierittää öljyisiä kiviä sivuun, kantaa kannettavissa olevia säkkeihin pesua odottamaan, raapii soraa ja kaivaa öljyä. Tekee käsityönä puhdistusta, sillä kivien väleihin kasaantuneisiin öljylammikoihin ei pääse käsiksi kuin kumihanskoin suojatuin käsin ja pienin puutarhalapioin. Aurinko porottaa ja öljy käryää. Vapaaehtoisen päällä on muovihaalari, nilkkoihin teipatut kumisaappaat, ranteisiin teipatut paksut hanskat, hengityssuojain ja suojalasit, vain kaistale otsaa näkyy. Hiki tirisee kaikkialla ja paahde on kova. Ohimoilla tykyttää hapenpuute. Kaikki paikat ovat mustan kullan peitossa ja olet täysin toisen armoilla. Mihinkään ei voi koskea, joten tuntemattomat, joista nopeasti tulee tunnettuja, juottavat, syöttävät, niistävät, huolehtivat tarpeen tullen ja lopulta myös riisuvat. Hetken hengähdys ja Rautaruukin hubbabuban keruu käynnistyy jälleen.

Ampiainen lentää sekavana, istuu otsalle. Toinen pistää öljynkäryn sekoittamana kaulaan. Kolmas ryömii kankeana pitkin rantakalliota pystymättä lentämään. Ampiaisten seotessa, mietin mihin kaikkeen väärään paikkaan joutunut öljy vaikuttaa, miten kauan ja kuinka tuhoisasti?

Jos ei koskaan ole nähnyt 5 000 litraa öljyä luonnossa ei sitä pysty kuvittelemaan. Kun ei sitä pysty ymmärtämään vaikka on sen nähnyt. Se on valtava määrä hirvittävän tuhovoiman omaavaa myrkkyä. Se kelluu, kunnes se uppoaa, josta se saattaa pulpahtaa uudelleen pintaan. Aalto heittää öljylautan rantaan, öljy tunkeutuu pienimpiinkin koloihin. Vesi laskee ja nousee ja öljy liikkuu veden mukana sotkien ja tehden tuhoa koko ajan lisää. Vapaaehtoisilla on kiire, taistelu aikaa vastaan on alkanut.

Kuva © Markus Dernjatin / WWF Öljyntorjunta, Raahe

Kaikkea ei pysty keräämään talteen vaikka haluaisi. Menin saarelle vaaleanpunaiset lasit silmillä kuvitellen että pesty kivi on pesty kivi, kerätty öljy on sama kuin öljytön ranta. Valitettavasti niin tarkkaa työtä ei pysty tekemään, ettei luontoon jäisi mitään. Luonnolla kestää vuosikymmeniä parantua tuhosta ja tuskin se koskaan kokonaan elpyy. Ei ainakaan minun elinaikanani. Ilman vapaaehtoisten työtä rannat ja rantojen eliöstö ei elpyisi koskaan. Alueen linnut kuolisivat ennen juhannusta.
WWF:n vapaaehtoisten öljyntorjujien lisäksi rantoja ovat siivonneet tehtaan porukka ja varusmiehet. Huviveneilijät, pursiseurat ja mökkiläiset loistavat poissaolollaan. Saapumispäivänäni puolet vapaaehtoisista oli pk-seudulta, yksi Raahesta ja loput muualta Suomesta. Paikallisten poissaolo herätti epäuskoista ihmetystä ja surunsekaisia vilunväristyksiä. 

Uutisointi onnettomuudesta on ollut olematonta, vain harva tietää mitä on tapahtunut ja missä suuruusluokassa katastrofin kanssa liikutaan. Matit, Jossut ja tissit saavat näkyvyyttä, mutta vakava, valtavan uutisarvon omaava katastrofi sivuutetaan liki kokonaan. Ja se vähä mitä siitä kerrotaan, kerrotaan vähätellen.
Moni kysyy, miksei vahingonaiheuttaja itse siivoa sotkua, samaa kyisin minä, kunnes näin tilanteen. Se ei vain ole mahdollista, öljyä on yksinkertaisesti liikaa yhdelle taholle. Öljyntorjuntaa organisoidaan monelta eri viranomaistaholta, wwf:n puolesta ja tekee Rautaruukkikin kai oman osansa asian eteen. Apuna ovat eriasiantuntijat ja lukuisat vapaaehtoiset.

Haluaisitko  lasikuitiveneesi pohjaan tämän näköistä tavaraa?

Öljyä on kerätty vapaaehtoisvoimin maanantaista 2.6 ja vieläkin savotta jatkuu. Vapaaehtoiset ovat vaihtuneet, wwf kierrättää henkilökuntaansa, paikallinen pelastuslaitos tekee vapaapäivätöntä työputkea, meripelastusseura kuskaa omien töidensä ohella vapaaehtoisia saariin ja auttaa minkä voi. Kaikki toimivat pyyteettömästi, jaksamisensa äärirajoilla ja silti ystävällisyyden ja avuliaisuuden perikuvana.

Kuva © Markus Dernjatin / WWF Öljyntorjunta, Raahe

Oheinen raportti on vain pintasilaus kaikesta tapahtuneesta ja koko öljyntorjuntakuviosta. Minä en tiedä puoliakaan, tiedän vain sen mitä koin ja näin. Ikimuistoinen ja unohtumatonta kokemus, jossa vallitsi niin voimakas yhteenkuuluvuuden tunne, etten muista vastaavaa koskaan kokeneeni! Kiitos kaikille kohtaamilleni ihmisille, jätitte kauniin jäljen sieluuni. Se jälki on ratamonlehti öljytuhon tekemälle arvelle!

ps. Mikäli luonto millään tavalla antaa sinulle, on velvollisuutesi antaa luonnolle takaisin. Nyt olisi mainio mahdollisuus kiittää luontoa ja auttaa sitä hädässä. Jos et pysty auttamaan fyysisesti, auta rahallisesti. Tee kertalahjoitus (minimisumma 5 e) tai ryhdy kuukausilahjoittajaksi (minimin 8e / kk).

Lue lisää Raahen öljyonnettomuudesta ja -torjunnasta sekä mahdollisuuksista tukea WWF:ää WWF:n sivuilta osoitteesta www.wwf.fi
Katso samalla pysäyttävät ja surulliset kuvat =/

Meri hädässä

3 -5 tonnia öljyä valtaa Raahen rantoja ja vaarantaa muun muassa pesimässä olevia lintuja. Surullista ja kamalaa! WWF ja WWF:n vapaaehtoiset öljyntorjujat, armeija ja muut vapaaehtoiset ovat puhdistaneet rantoja, lintuja ja estäneet öljyn leviämisen hyvin tuloksin, mutta savotta on edelleenkin julmettu. Edelleenkin vapaaehtoisia kaivataan kipeästi. Olisitko sinä se vapaaehtoinen?

Kuvalainaus osoittesta www.wwf.fi

Lue lisää WWF:n sivuilta osoitteesta www.wwf.fi
Katso samalla pysäyttävät ja surulliset kuvat =/

Jos et pääse mukaan torjuntajoukkoihin, käy tekemässä kertalahjoitus tai liity kummiksi!

Palaan asiaan!

Lokkikevennys

Uuuuuuuuuuuuuuuuh, nyt on niin hoppu ettei mitään muuta ehdi kuin rämpiä pitkät päivät kunnialla läpi ja vähäisenä luppoaikana tuijotella kaikkea "pite"-juttuja (*toim.suom. pitäisi tehdä*) ja haaveilla tulevista veneseikkailuista.
Joten jotta täällä ei nyt ihan kuollutta olisi niin, otetaan käyttöön perinteinen lintukevennys. Tällä kertaa kevennysvuorossa on auringossa kylpevä lokkipariskunta. Mielestäni otin kuvia vaikka ja kuinka ja kehittelin sarjismaisen dialogin. Kolme kuvaa löytyi, ilmeisesti olen kuvitellut vain kuvaavani... Pärjätään siis näillä kolmella kesäisen aurinkoisella kuvalla. Todellisuudessa mittari taisi näyttää +5 eli kesä oli aika kaukana, joskin mieli oli kuin kesä.

Aiemmin keventäjinä ovat olleet vaakku ja suloistakin suloisemmat pääskynpojat!

-Myy-

ps. Ansku, pidän lupaukseni! Haastevastaukset melkein valmiit ;)

Vapun jatkot

"keväinen" Liisankatu

Veneilyn makuun taas päästyämme, emme millään malttaneet maihin jäädä. Kävimme siis vappureissun jälkeen nukkumassa yhden yön kotona ja tekemässä yhden työpäivän ja illalla taas reissuun. Päivän mittaan satoi räntää, rakeita, paistoi aurinko... Melkosta säiden ilotulitusta. 

Minä hyppäsin linkkuun ja tulin julkisilla satamaan. Helsingissä, auringonpaisteesta huolimatta oli järkyttävän kylmä. Se kaupunki on kyllä yhtä tuulitunnelia... 

Satamaa kohti kulkiessa taivaalla oli melkoinen jing ja jang eli puolet taivaasta oli pikimustaa ja toinen taas kirkkaan kaunista. Liisankadun päähän päästyäni avasi musta osio hanat ja raekuulia alkoi putoilla jäätävällä tahdilla. Rakeiden poukkoillessa vasten kasvojani kyselin itseltäni olenko todella menossa satamaan ja veneelle. Jep!

Odotellessani satamaportin avautumista, nappasin lämmikettä eli kuvan mainostaulusta

Venettä ei paljon tarvinnut pakkailla edellisen reissun jäljiltä, joten lähtö olisi sujunut nopeasti. Rannassa auton mittari näytti +2, tosin tyyntä oli. Istuimme tovin veneessä ja pohdimme lähteäkö kotiin vai merelle. Ilmoille heitettiin kysymys, että kumpi on järkevää. Vastauksena tietenkin lämpimässä ja kotisohvalla oleminen on järkevää, ei eveneily. Ei täysjärkinen edes sillä kelillä istuisi veneessä pohtimassa irrotetaanko köydet vai ei. Tuo järkikysymys ratkaisi kaiken ja köydet napattiin irti. Aurinko paistoi jo tässä vaiheessa ja meri oli tyyni. Valitsimme ulomman reitin ja koko aikana näimme vain valtavan armeijanlaivan ja yhden purjehtijan. Kaikki muut olivat jääneet järkevinä kotiin...

Taivas näytti menomatkalla melko metkalta....

Kukas se sieltä kurkistaa?

Vietimme saaressa koko viikonlopun. Vapun epärehellinen kylmyys oli väistynyt vaikka ei reissulla hikoilemaan päässyt. Perjantain ja lauantain välisenä yönä oli jopa laiturit ja kannet jäässä. Vietimme leppoisan ja rauhallisen viikonlopun rupatellen ja nautiskellen. Muutamaan otteeseen tuli saarikin kierrettyä.

Apollo iltavalaistuksessa

Maasta nousee puikkoja

Jyrkänteen reunalla?

Tikka on löytänyt hyvät apajat

Tuli tuli tarpeeseen

Jäätävän hauska vappuveneily

http://www.jennimaria.portfoliobox.me/

Kuten edellisestä Hauskaa Vappua postauksesta joku saattoi keksiä, niin Myy oli lähdössä merille. Lastasin Apolloa jo vappuaaton iltapäivällä, jotta olisimme lähtövalmiudessa heti kun miehistö vaan saapuu satamaan. Keli ei ollut maailman lämpimin, mutta ei se tunnelmaa latistanut. Puoli kuudelta miehistökin oli paatissa ja pääsimme lähtemään. Matkaa määränpäähän on noin 11.4 mpk eli kovin pitkä ajo ei ollut edessä. Aluksi oli tarkoitus ajella ulompaa reittiä, mutta sen verran röykytti, että vapun kunniaksi muutimme kurssin vihreälle väylälle. 

Määränpäässä ei ollut kovin suurta ruuhkaa, joten laituripaikkakin löytyi tuosta vaan. Saunavuorokin saatiin varattua samointein. Ihan ensimmäiseksi ruokimme miehistön edellispäivänä valmiiksi tekemälläni kanarisotolla. Seuraavaksi päätimme sulatella pulleita pötsejämme saarikierroksella. Aurinkokin paistoi ja ilta oli kaunis. Mahtavaa!

http://www.jennimaria.portfoliobox.me/

Kuvat jäivät muutamaan kuvaan, mutta onneksi Jenni Könönen hoiti homman ja sain hänen kuviaan lainaan.

http://www.jennimaria.portfoliobox.me/

Vappupäivä valkeni jäätävän kylmänä. Onneksi veneessä on lämppäri, joten koko miehistö oli pysynyt lämpimänä koko yön. Nautimme lämpimässä etukajuutassa makoisan vappubrunssin. Oli bratwursteja, keitettyjä kananmuna, pekonia, mansikkaa, viinirypälettä, pikkukurkkuja, mozarella/tomaatti/basilika-salaattia, valkosipuleita, oliiveja ja vaikka ja mitä. Jäi herkkuja notkuvasta pöydästä kuvat ottamatta, höh. Brunssailun jälkeen teimme vielä saarikierroksen, istuimme grillillä hetken ja sitten olikin aika poistua kotia ja arkea kohti. Kaikista lämmittävistä, hengittävistä, tuultapitävistä vaatteista huolimatta luulin jäätyväni pystyyn. Enempää ei vaatetta voinut laittaa, sillä miselinukkona kannella köysien ja lepuuttajien nosteleminen paikoilleen ei olisi onnistunut. Tuo kylmyys oli sellaista epärehellistä kylmyyttä eli kosteaa ja jäätävää ja luihin ja ytimiin asti tunkeutuvaa ja sinne pyörimään jäävää. En koskaan aikaisemmin ole noin arktisissa olosuhteissa veneillyt. Juuri ennen kuin köydet piti napata irti tuli taivaan täydeltä rakeita. Raekuuron verran odoteltiin ja sitten mentiin. Skifferiin pysähdyttiin syömään liuskat ja sitten kotiin. Kiitos tämän kertaiselle miehistölleja kaikille saaressa kohdatuille!

Hauskaa vappua!

Myy on lähdössä merille! Tiukasta ilmeestä huolimatta iloisena ja turvallisuudesta huolehtineena toivottaa kaikille hyvää vappua! Olkaahan viisaasti vesillä ja maissa myös!