torstai 24. lokakuuta 2013

Vaakkukevennys

Nuiden vaakottajien kanssa tulee vaan niin hyvälle mielelle ja tuulelle. Tämä nokka tötteröllä kerjuulle juoksujalkaa keikkunut yksilö tavattiin Naantalin talvikauteen siirtyneessä satamassa. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että kameralaukussani on hälle kuuluvaa murkinaa. Valitettavasti näin ei ollut ja pitkän keskustelun jälkeen vaakku poistuikin nokka mutrussa lajitovereidensa joukkoon. Lupasin, että ensi kerralla en tee noin pahaa kardinaalimokaa ja tule ilman eväksiä. Hauska tyyppi ja hauska hetki.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Maa valkoinen, meri avoinna meille



Tältä näytti kotitie aamun valjetessa ja me suuntaamme lumipeitteestä huolimatta merille. Aurinko paistaa ja ruska loistaa, mikäs tässä on taas ihmisen ollessa ja odottaessa uusia seikkailuja! See u!





Ja tuolta kotisatamassa. Kovin montaa puattia ei satamassa enää ole vai onkohan he merillä... Aika tyhjää täällä näyttää olevan, ettei he ainakaan länteen ole lähteneet. Ja matka jatkuu, hei!



Ja tältä tänään sunnuntain, käsittämättömän komeeta! Ulkona +13. Ihanata, ihanata, ihanata!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Vielä kerran joutsen

Edellinen joutsenpostaus veti mielen haikeaksi, seesteiseksi ja hivenen jopa runolliseksi, joten sukelletaan vielä kertaalleen ja heti perään joutsenaiheiseen postaukseen.


Joutsen parissa pyöriessä mieleen kumpusi pätkä sydäntäriipivän ja ihoa värisyttävän kauniista Eino Leinon Lapin kesästä

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän, 
te suuret aatteet, teitä tervehdän! 
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä, 
jos muutattekin maihin etelän! 

Oi, oppi ottakaatte joutsenista! 
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin. 
On meidän rannoillamme rauhallista 
ja turvaisa on rinne tunturin. 

Havisten halki ilman lentäkäätte! 
Tekoja luokaa, maita valaiskaa! 
Mut talven poistuneen kun täältä näätte, 
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

-Eino Leino- 

Rakastan runoa ja rakastan siitä tehtyä laulua. Jostain syystä tajuntaani ei ole koskaan iskenyt että siinähän lauletaan joutsenesta. Pidän Vesa-Matti Loirin tulkinnasta, mutta jotenkin Kristianin Meurmanin versio puree paremmin. Laitetaas se tähän, kun just opin miten se tehdään...





Ja jos joku ihmettelee, että miten tämä mitenkään liittyy veneeseen, niin tietty sillain että joutsenia harvoin näkee täällä maalla, joten kohtaamisemme tapahtuvat pääsääntöisesti merillä, jonne menemme veneellä, hihhi!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kohteena Joutsen


Joutsenten kuvaaminen on ihan übervaikiaa. Auringoissa kylpevä puhtoisen valkea höyhenpinta vasten harmaana vellovaa merta. Joutsen on mahtilintu, joten joka kerta sen bongatessa kuva on saatava. Useimmiten kameran säädöt on kohti huonoa kuvaa, vene heiluu, aallot hilluu ja joutsen karkaa ja kuvaajakaan ei välttämättä ole "ihan kartalla". Kiireellä sarjatulinappula pohjaan ja toive pystyyn, että edes jokin tarkennuspiste osuu kohilleen tai ylipäätänsä, että lintu osuu linssiin. Joku ammattimaisempi kuvaaja varmaan ehtisi säätää, mutta minä en. Sarjatulinappulan ansiosta sadasta kuvasta ainakin muutama onnistuu...
Mikäli omat tossut ovat kiinteällä maalla saattaa onnistumisprosentti olla parempi kuin kiikkuvan pohjan päällä yrittäessä. Silti, ainakin näin syksyllä, epämääräisen kirkkaassa valossa ja meren harmaudessa haastetta riittää. Aina palaa puhki tai kuva menettää värivoimansa ja muuttuu harmaan ankeaksi mössöksi. Liikkuva kohde antaa myös omat haastavuutensa tähän touhuun. Jostain syystä tyypit eivät vain suostu poseeraamaan paikallansa vaikka monasti olen pyytänyt, suorastaan anellut. Tässä kuitenkin Stora Fagerö - Inkoo väliltä napattu kuvasarja, siitäkin huolimatta että silmiinne saattaa sattua. Joutsenet ovat niin puhkipalaneita, ettei edes itse valkoinen ole noin valkoista. Yrittäkää kestää!



lauantai 5. lokakuuta 2013

O'nou

Kärsin tuossa juuri valtavasta fiksuudesta! Piru sentään, siirtelin kuvakansiota ajattelematta seurauksia. Nyyh, eräs kansio on kytköksissä Picasaan ja Picasan kansio sitten tietenkin blogiin. Tiiäätte varmaan tai jos ette tiiä, niin huomaatte mitä tapahtuu kun tällaisia kytköskansioita siirtelee. Kytkös katkeaa ja kuvat katoaa.
Mietin hetki sitten, että mihis tämän päivän kuluttaisin. No enpä mieti enää, vaan päivitän kielletty kulkusuunta -merkillä varustetut kuvaloodat oikeisiin kuviin. Eli jos olet joskus aiemmin lukenut jotain postausta saattaa kuvat olla heikun keikun ja sinne suuntaan. Syy löytyy totaalisesta aivopierusta. Ei pysty enää muistamaan ilman kuvatekstejä, että mitä milloinkin on missäkin kohdassa ajatellut.

Sanotaanpa loppukaneetiksi, että oppia ikä kaikki.... eli toiste en tee tätä kommöhdystä ja konemestarin muunnos "ikävä oppia kaikki" pätee tähän paremmin kuin hyvin!

tiistai 1. lokakuuta 2013

15.7 Katanpää - Naantali

Vaikkakaan Raumalta himaan päin liputtelua ei suunniteltu kovinkaan tarkasti oli kuitenkin joitakin paikkoja johon joku miehistön jäsenistä halusi. J toivoi pääsevänsä meritse Naantaliin. Penskana hän on viettänyt paljonkin aikaa Naantalissa, mutta saapunut sinne aina "kuivan maan kautta". Satama-alue ihastutti upeine paatteineen pientä kulkijaa ja silloin jo haaveeksi muodostui, että josko joskus veneellä voisi liittyä muiden laiturissa kelluvien joukkoon. Olihan tämä unelma toteutettava ja niin reissusuunnitelmaan kirjattiin kohteeksi reilun 30 mpk:n päässä sijaitseva Naantali.


Katanpää jäi kauas taakse ja ilma oli jälleen kuin morsian. KesäEsa kiipesikin kannelle fiilistelemään edellisen yön mahtavaa majoitussaarta ja edessä siintävän haaveen kloussaamista. Taaskaan ei ruuhkaa reitiltä löytynyt eli väylä oli pelkästään meidän lukuun ottamatta satunnaisia kohtaamisia.


Matkalla pistäydyttiin Teersalon Salakuljettajassa sekä kaupassa. Tynnyri toivotti matkalaiset tervetulleiksi.

Teersalossa bongattiin meille ennen näkemättömät muoviset paalut. Lieko kyseessä uusi innovaatio vai vanha länsirannikon juttu?

Siellä se vene nyt on, kirkon juurella, Naantalin satamassa. Haave on käynyt toteen ja ympyrä sulkeutuu. Ehkäpä nyt on aika uusien haaveiden....


Naantalissa ilma viileni ja puhuri puhalsi ikävästi suoraan Apollon takapuoleen. Välillä tyyntyi ja taas nousi tuuli. Jossain kohtaa oli niin kaunista, että laskettiin kuomu ja ihailtiin iltaa omalta terassilta. Kasin pintaan rannassa alkoi tapahtua kun trumputtaja saapui satamaan kailottaen

”Porvarit, karvarit kokkon kokkon, tätä katu tätä katu tän tän tän. Toimellinen päivä on taas kääntyny ehtoks, askaret tehty palkollisilt, isännält ja emännältäkin on peräänkattomine ohitte ja aurinkoki on menos nukkuma. Ehtovesperi soiteta kello kahreksalt, hiljentykkä sen eres”.

Hämmentävää, joskin hauskaa ja kuukkeloimalla oli selvitettävä mistä oikein on kyse. Ja vanhasta perinteestähän siinä. 

Kuvakaappaus: http://www.vintola.fi
Ihanan idyllinen satama ja ei sinänsä moitittavaa, lähinnä ihmetytti vierasvenesataman huonot sähköt. Satamatoimistossa varoittivat, että saattaa sulakkeet palaa, jos liian monta venettä tarvitsee sähköä. Samaan "sulakkeeseen" ei onneksi kovin montaa venettä saapunut, joten ei paukahdellut ja sähköäkin riitti katkeamattomana koko ajaksi. Toinen ihmetyksen aihe oli sauna/suihkuosasto. Vierasveneitä pitäisi satamaan mahtua 180 ja suihkuja oli 3 ja sauna niin, pieni että sinne mahtui juuri ja juuri neljä pientä peppua. Ihmettelin myös kovasti kieltotauluja, joissa muun muassa kiellettiin hiustenkuivaajien ja kukkien varastaminen/vieminen omiin veneisiin. Onko ihmiset oikeasti sellaisia, että tuollaiset asiat täytyy ihan kirjoittamalla kieltää? Eivätkö tajua muuten? Käsittämätöntä sanon minä! Mutta eipä nämä ihmetyksen aiheet kuitenkaan käyntiä pilanneet.


Illallinen idyllistäkin idyllisemmässä luostarin puutarhassa ja käyskentelyä vanhassa osassa Naantalia ja muutama palan painikkeeksi nautittu virvoke tekivät illasta täydellisen.




Lokit odottavat kyytiä ja sekös meikäläistä hihitytti. 

Yö oli surkea Apollon heittelehtiessä epätasaisesti aallokossa. Aaltojen läjähdellessä persuksiin milloin kovaa ja milloin kovemmin. Yöelämän äänet eivät  yöpuullemme kantaunuteet, joten siltä osin oli rauhallista. Aamuyöstä tuli uni, mutta lokit päättivät aika pian konsertillaan herättää. Ei nukkunut lokkiporukka enkä enää minäkään. Muutama tunnin yö takana ja aamukin valkeni yhtä harmaana kuin väsynyt mieli. Ensimmäiset sanat, jotka valuivat suupielistäni taisi olla "en nouse, olen pahalla päällä". Liekö naapurin muumimailman punapäinen kipakkuudesta tunnettu minikaveri lähettänyt nuo sanat suuhuni vai vaikuttiko vain levoton yö.... Nopeasti sitä kuitenkin loman edessä piristyy ja saa päivän käyntiin. Kahvia kuppitolkulla ruumiiseen ja kyllä se siitä. Miehistön miehet kävivät tankkaamassa itsensä ähkyyn aamiaisella, minä tyydyin veneen antimiin.


 Satamassa tuuli huusi, vene heittelehti ja köydet paukkuivat. Pikapalaverin jälkeen päätimme kuitenkin jättää sataman ja suunnata merille niin rantaa pitkin kuin vain syväys antaa myöten. Satama-altaasta pois päästyämme ei tuuli enää tuntunut kovalta, joten matkaa taitettiin rauhallisen raukeissa merkeissä.

Saulikin taisi olla kesäasunnollaan.



Juttu jatkuu ja täältä löytyy kesälomareissun aiemmat postaukset

13.7 Poroholma - Pakkahuone
14.7 Pakkauhuone - Isokari
14.7 Isokari - Katanpää